Valvominen rasittaa enemmän kuin luulet

Jokainen, joka on joskus nukkunut huonosti useampia öitä peräkkäin, tietää miten kurja olo siitä tulee. Silmät ovat tikkuja ja töhnää täynnä. Suuta kuivaa ja olo on samea. Jäseniä kolottaa ja päätä puristaa. Kädetkin voivat vapista ja vatsassa on huono olo. Valvominen rasittaa kehoa.

Älyä vaativat tehtävät ovat tavallista vaikeampia, eikä muistiin painaminen tahdo onnistua. Kirjan lukeminenkin voi olla sitä, että saman lauseen saa kerrata muutaman kerran, eikä sittenkään pysy juonessa kiinni. Valvominen rasittaa myös päätä.

Kyllähän sitä jonkin aikaa pärjää pienemmilläkin unilla. Sen tietävät hyvin esimerkiksi pienten lasten äidit. Usein lomamatkoillakin unet jäävät vähiin. Tai kun on oikein rakastunut. Tai stressaantunut. Sitä nyt vaan pärjää jotenkin kun on pakko.

Mitä vanhemmaksi tulee, sen huonommin valvomista kestää. Nuorena sitä jaksaa juhlia ja riekkua läpi yön, mutta annas olla kun ikää tulee. Viidenkympin jälkeen yhden illan juhlinnasta toipuminen vie viikon. Eikä se edes riipu nautittujen nesteiden määrästä. Valvominen rasittaa.

Lyhytaikainen unettomuus – mistä syystä tahansa – on hyvin tavallista ja vaaratonta. Melkein jokainen on joskus kokenut aikoja, jolloin uni jää vähiin. Elimistö toipuu parin viikon unettomuudesta nopeasti. Kurjaltahan se silti tuntuu.

Entä jos unettomuus pitkittyy?

Jo lyhyempikin unettomuus aiheuttaa helposti pinnan kiristymistä. Monet alkavat tuntea itsensä myös masentuneeksi. Energiaa ei riitä oikein mihinkään, eikä mikään oikein kiinnostakaan. Vain tavanomaiset hommat tulee hoidettua.

Unettomuus haittaa myös luovuutta. On vaikeaa olla luova, kun aivot ovat tahmeat ja sumuiset. Yhtä hankalaa on uusien asioiden oppiminen. Myös päättelykyky ja tarkkaavaisuus vaikeutuvat. Mitä pidempään unettomuus kestää, sitä hankalammaksi kaikki käy.

Aivot ovat sumuiset ja virheitä syntyy helposti, koska aivosolujen energia on yksinkertaisesti vähissä. Solut pyrkivät siirtymään lepotilaan säästääkseen energiaansa. Energiavarastoja voi täydentää vain nukkumalla.

Pitkään jatkunut unettomuus alkaa aiheuttaa monenlaisia muitakin ongelmia. Ruokahalun säätely ei toimi kunnolla, ja mieli tekee syödä enemmän rasvaista ja makeaa. Unettomuus aiheuttaa stressihormonin lisääntymistä, joka taas puolestaan aiheuttaa insuliinierityksen lisääntymistä. Se vaikeuttaa kehon rasvojen hajottamista.

Unen puute voikin johtaa painon lisääntymiseen, mutta ei toki kaikilla. Painon lisääntyminen on yksi verenpainetaudin riskitekijä. Samoin on liian vähäinen uni. Myös pelkkä univaje saattaa nostaa verenpainetta. Ja korkea verenpainehan on aivojen verenkierohäiriöiden yksi tekijä.

Krooninen unettomuus – tai itse aiheutettu liian vähäinen uni – on siis monella tapaa haitallista elimistöllemme ja aivoillemme. Lyhytaikaisesta univajeesta toivumme kyllä, mutta jatkuessaan vuosia, seurauksia alkaa tulla.

Valvominen rasittaa hermoja

Koska unen aikana vastustuskyky paranee, niin jatkuvasta unettomuudesta seuraa tietysti vastustuskyvyn heikkenemistä. Sairautemme paranevat huonommin ja olemme alttiimpia saamaan vaikkapa flunssan. Unettomuus myös lisää kipuherkkyyttä.

Tarkkaavaisuuden heikentyminen on vaarallista etenkin liikenteessä ja tarkkuutta vaativissa työtehtävissä. Liikenneturvan vuonna 2013 julkaiseman tutkimuksen mukaan noin neljäsosa kuljettajista kertoi joskus torkahtaneensa rattiin ajon aikana!

Unettomuuden haittoja lyhyesti:

• Ärtyisyys
• Aggressiivisuus
• Sekavuus
• Masennus
• Päätöksenteon vaikeutuminen
• Luovuuden heikkeneminen
• Tarkkaavaisuuden heikentyminen
• Vastustuskyvyn heikkeneminen
• Kipuherkkyyden lisääntyminen
• Ruokahalun säätelyn vaikeus

Se, että unettomalla on hermot tiukalla, haittaa sosiaalista elämää. Perheen kesken tulee helpommin riitoja, ja työpaikalla ilmapiiri kiristyy. Ystävyyssuhteet voivat kärsiä, koska uneton ei jaksa osallistua yhteisiin illanistujaisiin tai muihin puuhiin. Harrastuksetkin saattavat jäädä.

Unen aikana aivomme puhdistuvat kuona-aineista. Se on yksi unen tärkeimmistä tehtävistä. Jos uni jää jatkuvasti liian vähäiseksi, on selvää, että aivot kärsivät siitä. Unen aikana aivot myös täydentävät energiavarastojaan. Jos energiavarastot eivät täydenny, solut eivät voi toimia täysillä.

Aamuyöllä REM-unen aikana uni huoltaa hermojamme. Tässä vilkkaassa unennäkövaiheessa teemme tilaa luovuudelle ja tunteemme tulevat helpommin hallittaviksi.

Unen tarve riippuu iästä

Tarvittava unen määrä on yksilöllinen. Toiset tarvitsevat yhdeksän tuntia unta yössä, kun joillekin riittää viisi. Myös ikä vaikuttaa unentarpeeseen. Pienet lapset nukkuvat paljon, koska aivot kehittyvät vielä.

Myös teini-iässä tarvitaan paljon unta. Nuoret eivät ole vain laiskoja nukkuessaan puoleen päivään. Heidän aivonsa ovat tärkeässä kehitysvaiheessa, ja tarvitsevat paljon unta. Nuoren pitäisikin nukkua noin yhdeksän tuntia yössä. Hormonitoiminnan muutokset siirtävät unirytmiä myös myöhäisemmäksi. On luonnollista, että nuori valvoo myöhään ja nukkuu pitkään.

Vasta aikuisena unentarve asettuu siihen keskimääräiseen 7-8 tunnin yöuneen. Tai siihen mikä kellekin luonnollista on. THL:n tekemän Finriski-tutkimuksen mukaan suomalaisista noin 4,6 % nukkui alle kuusi tuntia yössä. Yli yhdeksän tuntia nukkuvia oli saman tutkimuksen mukaan 10 %.

Näillä alle kuusi tuntia yössä nukkuvilla on tunnetusti suurempi riski sairastua moniin sairauksiin. Myös ylipainon ja kuolleisuuden riski on heillä suurempi. Samat riskit ovat heillä, jotka nukkuvat jatkuvasti enemmän kuin yhdeksän ja puoli tuntia yössä.

Vanhemmiten unen rakenne muuttuu. Unen tarve sinänsä ei juurikaan muutu, mutta uni käy kevyemmäksi. Monet iän mukanaan tuomat sairaudet ja lääkitykset voivat myös vaikeuttaa nukkumista. Usein ikäihmiset myös alkavat herätä aikaisemmin aamulla.

Kun unta ei ole saatu riittävästi, aivojen aineenvaihdunta heikkenee. Kuona-aineet eivät poistu kuten niiden pitäisi. Näiden kuona-aineiden kertyminen vaikuttaa sairastuvuuteen sekä muistin toimintaan.

Univaje voi viedä myös muistin

Aivoissamme oleva lyhytaikaisen muistin varasto on rajallinen. Syvän unen aikana – erityisesti alkuyöstä – päivän aikana koetut ja opitut asiat siirtyvät pitkäkestoiseen muistiin. Näin lyhytaikaiseen muistiin syntyy uuttaa tilaa ja uudet asiat painuvat mieleemme.

Jos aivot eivät saa riittävästi unta ja energiaa, niihin myös kertyy kuona-aineita. On mahdollista, että tilanne johtaa lopulta muistisairauden syntyyn. Epäillään myös, että näillä asioilla olisi yhteys Alzheimerin taudin puhkeamiseen.

Unta ei kannata kuitenkaan ottaa keinolla millä hyvänsä. Alkoholilla itsensä nukuttaminen ei kannata. Alkoholi nimittäin huonontaa unen laatua. Voi olla, että syvä uni jää olemattomaksi ja humalassa nukkuja herää monen monta kertaa yön aikana, mutta ei vain muista sitä.

Vähän sama asia on unilääkkeitten kanssa. Pieni annos nukahtamislääkettä auttaa nukahtamaan, mutta vähänkin isommat annokset huonontavat unen laatua. Samaan tapaan kuin alkoholi. Unilääkkeet voivat myös lamata elintoimintoja, ja esimerkiksi vaikeuttaa näin hengitystoimintoja astmaatikolla. Uniapneapotilaalla hengityskatkokset voivat pahentua merkittävästi.

Univaje estää aivojamme täydentämästä energiavarastojaan ja muistimme kärsii syvän unen puutteesta. Samaan lopputulokseen pääsee säännöllinen unilääkkeitten käyttäjä. Valitettavasti kemiallinen uni ei vastaa luonnollista unta.