Unilääkkeet vakiokäytössä

Nelikymppinen mies kertoo elämästään unettomuuden kanssa.

Olin nuorena eräällä ulkomaanmatkalla, ja siellä unirytmini meni sekaisin. Siitä se kierre alkoi. Aikaisemmin olin nukkunut ihan hyvin ja tämä alkoi oikeastaan yhdessä yössä.

Ensimmäiset pari-kolme kuukautta meni niin, etten omasta mielestäni nukkunut juuri ollenkaan. Kai sitä pakostakin hetkittäin oli unessakin, mutta siltä se tuntui, etten olisi nukkunut ollenkaan. Meninkin aika pian lääkäriin ja sain voimakkaita unilääkkeitä. Siitä asti olen unilääkkeitä käyttänyt. Välillä ne auttavat ja välillä ei.

Erään vaikean unettomuusjakson jälkeen, kun menin lääkäriin, hän passitti minut psykiatriseen sairaalaan. Osastolla oli lähinnä alkoholisteja ja sellaisia. Eikä siellä sen kummemmin tutkittu, annettiin vaan sellaisia lääkkeitä, että olin aivan kuin huumeessa koko ajan. Viikon verran olin siellä ja unettomuus jatkui sen jälkeen ennallaan.

Olin unettomuudestani hyvin ahdistunut ja välillä minulla oli voimakkaita itsemurha-ajatuksiakin. Joskus kun en ollut pitkään aikaan nukkunut, otin unilääkkeitä ja sen päälle runsaasti alkoholia. En muutakaan keksinyt, kun tuntui, että oli ihan pakko saada nukuttua. Eipä sekään kyllä auttanut.

Tutkimuksiakin on tehty

Menin armeijaan, mutta sain sieltä vapautuksen parin kuukauden jälkeen, kun en pystynyt nukkumaan siellä.

Muutaman vuoden kuluttua menin uudelleen sairaalaan ja nyt siellä jo tutkittiin unettomuuttani. Otettiin aivosähkökäyrää ja muuta. Sain siellä myös rentoutusterapiaa. Mitään erikoista kokeissa ei löytynyt sen puolentoista viikon sairaalajakson aikana. Sen jälkeen kuitenkin seurasi parempi jakso.

Vuodet ovat kuluneet vaihtelevasti. Välillä on parempia ja välillä huonompia jaksoja. Töissä olen käynyt koko ajan, usein kyllä hyvin väsyneenä ja viimeisillä voimillani. Joskus kun voimat ovat loppuneet, olen hakenut muutaman päivän sairauslomaa.

Olen halunnut käydä töissä, koska olen sitä mieltä, että asia ei valittamalla parane. Ja myös siksi, etten nuku sen paremmin kotona ollessani. Vuodenaikojen vaihtelut eivät unettomuuteeni vaikuta, eivätkä lomat. En nuku kesäloma-aikoina sen paremmin kuin muulloinkaan.

Kun on vaikea unettomuusjakso, ei kyllä pysty nukahtamaan päivälläkään. Koko ajan on sellainen vahtiminen päällä, että nukahtaako vai ei. Mutta silloin kun unettomuus on vähäksi aikaa helpottanut, saatan jopa torkahtaa kymmeneksi minuutiksi päivälläkin. Unettomuuteni on muutenkin enimmäkseen sellaista, että saan kyllä unta, kun otan sen unilääkkeen, mutta herään ehkä jo parin tunnin päästä enkä saa uudestaan unta kuin ehkä joskus aamulla hetkeksi.

Ulkomailla olen silti reissannut myöhemminkin. Vieraissa paikoissa nukkuminen on vaikeaa ja lyhyenkin matkan jälkeen on tosi uupunut. Mutta matkoilta saa kuitenkin uusia kokemuksia ja muuta sellaista, mikä virkistää mieltä. Matkustaminen kannattaa unenpuutteesta huolimatta.

Avannosta apua

Olen tietysti kokeillut monenlaisia konsteja. Hypnoositerapiassa kävin kymmenen kertaa. Hypnoosissa pääsin takaisin lapsuuteeni ja muistin sellaisia asioita ja tapahtumia, joita en muuten olen muistanut. Mitään sellaista ei lapsuudestani kuitenkaan löytynyt, jonka voisi ajatella aiheuttavan unettomuuteni. Eikä hypnoositerapiasta hyötyäkään ollut.

Niin sanottuja luonnonlääkkeitä olen myös kokeillut monenlaisia. Ilman tulosta. Olen lukenut kirjallisuutta akupunktiosta ja etsinyt uneen vaikuttavia akupunktiopisteitä itsestäni ja painellut niitä ohjeitten mukaan. Ei mitään vaikutusta.

Olen kyllä huomannut, että minun kohdallani liikunnalla ja ulkoilulla on nukkumisen kannalta merkitystä. Avantouinti on yksi sellainen kokeilu, joka jollakin tavalla helpotti uneen pääsemistä. Tavakseni on tullut ottaa iltaisin lasi lämmintä maitoa, johon olen sekoittanut hunajaa. Ja sen kanssa unilääkettä.

Kohti uusia tutkimuksia

Kun saan unilääkkeitä, ne auttavat jonkin aikaa. Sitten ne taas vähitellen aivan kuin lakkaavat vaikuttamasta. Ja kun taas menen lääkäriin, lääkäri vain kirjoittaa uuden reseptin ja sanoo, että kokeillaan nyt näitä.

Työpaikalla ei oikein voi unettomuudestaan puhua. Olen joskus sanonut työtovereille, että en nyt tahdo jaksaa, kun olen nukkunut niin huonosti. Yleensä se saa aikaan lähinnä naureskelua.

Jokunen vuosi sitten työterveyslääkärini ehdotti tutkimuksia sairaalan unilaboratoriossa. En juuri silloin ollut siihen innokas, koska tilanteeni oli suhteellisen hyvä. Viime vuosina unettomuuteni on tullut taas vaikeammaksi, ja otin unitutkimuksen uudestaan puheeksi lääkärini kanssa.

Olen nyt saanut lähetteen unitutkimuksiin ja olen jo käynyt alkuhaastattelussa sekä verikokeissa. Jonkin ajan päästä menen laboratorioon nukkumaan. Menen sinne ikään kuin ”kädet pystyssä”. En jaksa uskoa, että siitä olisi mitään hyötyä, mutta kokeillaan nyt tämäkin.