Hautajaiset

”Kukaties ihmisten hautajaiset ovat enkelten häät.” (Kahlil Gibran)

Hautajaiset  osuvat toden näköisesti  meidän kaikkien kohdalle jossain elämän vaiheessa. Suomalaisessa hautajaiskulttuurissa on omat sääntönsä ja perinteensä, muutoin omaiset voivat järjestää hautajaiset oman mielensä mukaan, ja vainajan mahdollisia toivomuksia noudattaen.

Ennen hautajaisia

Kun kuolema vierailee perheessä tai suvussa, omaisten tehtävänä on monista kuolemaan liittyvistä asioista huolehtiminen ja hautajaisten järjestäminen. Surun hetkellä saatamme tuntea itsemme voimattomiksi, jolloin käytännön järjestelyihin tarvitaan apua sekä läheisiltä että asiaa työkseen hoitavilta tahoilta.

Kirkkoherranvirastossa ja seurakunnan hautaustoimistossa hoituu osa asioista, osa järjestelyistä on vainajan omaisten tehtävä. Mikäli omat voimat eivät riitä, järjestelyt voi vaikka kokonaisuudessaan antaa yksityisen hautaustoimiston huolehdittavaksi. Hautajaiset pyritään järjestämään yleensä 2-3 viikon sisällä kuolemasta.

Hautaustestamentti

Moni vainaja on saattanut jo elinaikanaan ilmaista tahtonsa hautajaisiinsa liittyvistä asioista hautaustestamentilla tai ennakkosopimuksella hautaustoimiston kanssa. Omaisten tulee kunnioittaa vainajan toivomuksia.

Mikäli haluaa ennakoida ja päättää tulevasta jo elinaikanaan, Suomen Hautaustoimistojen Liitto ry:n nettisivuilta (www.hautaustoimistojenliitto.fi) saa lisätietoa hautaustestamentista ja siihen liittyvästä hautaussuunnitelmasta ja Hautausjärjestelyni – kirjasesta. Osoitteesta löytyy myös lisätietoa monista hautajaisiin liittyvistä yksityiskohdista.

Hautauslupa

Hautajaisia varten tarvitaan hautauslupa, jonka kirjoittaa vainajaa hoitanut lääkäri. Mikäli joudutaan tekemään oikeuslääketieteellisiä (tapaturma, yllättävä kuolema tmv.) tai lääketieteellisiä (ruumiinavaus lääkärin pyynnöstä) tutkimuksia kuolemansyyn selvittämiseksi, hautauslupa kirjoitetaan vasta niiden jälkeen. Hautajaisjärjestelyt voi aloittaa jo ennen hautausluvan saamista. Hautauslupa toimitetaan siihen seurakuntaan, jonka alueella hautapaikka sijaitsee.

Tieto rekisteriviranomaisille

Kuolintieto lähetetään virkateitse maistraattiin kirjattavaksi väestötietojärjestelmään, josta tieto puolestaan siirtyy mm. seurakuntaan, väestörekisteriin ja Kelaan.  Seurakunnasta tai väestörekisteristä saatava virkatodistus tarvitaan mm. virasto- ja pankkiasioita hoidettaessa. Omaisten tehtäväksi jää ilmoittaa kuolemasta esimerkiksi työpaikalle, taloyhtiölle, vakuutusyhtiölle, pankkiin, yhdistyksiin jne.

Kuolintodistus

Kuolintodistus toimitetaan aikanaan omaisille. Kuolintodistusta ei tarvita viranomaisten kanssa asioitaessa.

Suruliputus

Suruliputus voidaan yleisen tavan mukaan järjestää kuolinpäivänä vainajan kotona (ja työpaikalla) sekä hautajaispäivänä kotona ja muistotilaisuuspaikassa.

Varaukset seurakunnassa

Kirkkoon kuuluvan vainajan hautajaisjärjestelyt hoidetaan vainajan seurakunnan kirkkoherranvirastossa/hautaustoimistossa.  Sieltä varataan siunaustilaisuuden aika- ja paikka, pappi ja kanttori sekä mahdollisesti seurakuntasali muistotilaisuutta varten. Hautapaikkaan, haudan hoitoon ja uurnanlaskuun liittyvät asiat ja kuolemantapauksesta ilmoittaminen jumalanpalveluksen yhteydessä sovitaan seurakunnassa. Kirkkoherranvirastosta saa myös sukuselvityksen ja virkatodistuksen  perunkirjoitusta varten sekä seurakunta tarjoaa luonnollisesti kriisiapua ja henkistä tukea sureville läheisille.

Hautaustoimisto

Jos hautausjärjestelyt annetaan yksityisen hautaustoimiston tehtäväksi, se hoitaa myös kaikki seurakunnan kanssa toimitettavat asiat.

Arkku ja uurna hankitaan hautaustoimistosta. Arkku- ja uurnavalikoima on nykyisin erittäin laaja jalopuisista arkuista vaatimattomiin puuarkkuihin ja keraamisista uurnista maatuviin paperiuurniin.
Hautaustoimisto hankkii myös tarvittavat luvat.

Hautaustoimisto huolehtii vainajan pukemisesta, arkkuun laitosta sekä kuljettamisesta. Omaiset voivat halutessaan olla mukana siirtämässä vainajaa. Siirron yhteydessä voidaan pitää lyhyt saattohartaus.

Hautaustoimistosta saa neuvoja siunaustilaisuuden tai jäähyväishetken ja muistotilaisuuden ohjelman suunnittelussa.

Hautaustoimistosta voi tilata myös arkun kukkakoristeen ja omaisten kukkatervehdykset sekä kappelin ja muistotilaisuuspaikan koristelun sekä muistotilaisuuden tarjoilun.

Hautapaikka ja hautaaminen

Suomessa on käytössä sekä arkku- että uurnahautaus. Mikäli vainaja ei ole ilmoittanut tahtoaan, omaiset päättävät hautaustavasta. Perhehautaan voidaan haudata molemmilla tavoin. Ellei hautaa ole ennestään olemassa, se täytyy hankkia. Hautapaikan voi hankkia miltä tahansa hautausmaalta, mutta arkkuhautapaikkojen saaminen on nykyisin monella hautausmaalla rajoitettu. Sen vuoksi uurnahautaus on yleistynyt suuremmissa kaupungeissa.

Vainajan tuhka voidaan myös haudata muistolehtoon ilman merkittyä hautapaikkaa tai viranomaiselta saatavalla erityisluvalla vainajan tuhka voidaan sirotella luontoon  mm. mereen. Tähän tarvitaan maa- tai vesialueen omistajan lupa.

Kuolinilmoitus ja hautajaiskutsu

Kuolemasta on tapana on ilmoittaa kuolinilmoituksella päivälehdessä. Ilmoituksesta käyvät ilmi vainajan täydellinen nimi ja mahdollisesti ammatti tai arvo, perhesiteet (isämme, äitimme, sisaremme jne.), syntymäaika ja – paikka sekä kuolinaika ja – paikka. Usein ilmoitukseen lisätään myös joku vainajalle läheinen tai häntä kuvaava, runo, ajatelma, virrensäkeistö tai muu vastaava teksti.

Mikäli siunaus on avoin tilaisuus, siitä ilmoitetaan kuolinilmoituksessa (aika, paikka, mahdollinen ilmoittautuminen). Vaikka siunaustilaisuus olisi avoin, muistotilaisuus voi olla suljettu, mikä ilmoitetaan myös kuolinilmoituksessa.

Jos vainaja haudataan vain lähipiirissä, siitä mainitaan kuolinilmoituksessa tai kuolinilmoitus julkaistaan vasta hautajaisten jälkeen.

Hautajaiskutsu lähetetään usein kutsukortilla. Saatavana on valmiita kutsupohjia ja tietysti kutsun voi myös laatia itse.

Siunaustilaisuus 

Hautajaiskäytännöt saattavat vaihdella seurakunnittain. Siunaustilaisuus järjestetään yleensä vainajan omassa kotikirkossa, useimmiten sen yhteydessä sijaitsevassa siunauskappelissa, mutta voidaan järjestää myös muualla, vaikka vainajan kotona.

Luterilainen siunaustilaisuus noudattaa tiettyä kirkkokäsikirjan mukaista kaavaa. Yksinkertaisimmillaan tilaisuus alkaa urkusoitolla, minkä jälkeen seuraa alkuvirsi, papin puhe ja siunaaminen. Sen jälkeen lasketaan kukkatervehdykset, veisataan loppuvirsi ja soitetaan päätösmusiikki. Siunauskaava löytyy virsikirjasta.

Arkku on yleensä jo valmiina alttarin edessä, mutta voidaan tuoda sisään myös omaisten saattelemana.

Ohjelma

Yleensä pappi vierailee omaisten luona ennen siunausta, jolloin keskustellaan siunaustilaisuuden järjestelyistä ja ohjelmasta, mm. virsien valinnasta ja puheista. Pappi kutsutaan usein myös muistotilaisuuteen, joten samalla voidaan sopia myös siihen liittyvästä ohjelmasta.

Musiikki

Omaiset voivat esittää kanttorille omat musiikkitoiveensa. Myös oma lisäohjelma, esimerkiksi  laulu- tai musiikkiesitys, on mahdollista, mutta siitä tulee sopia etukäteen siunaavan papin ja kanttorin kanssa.

Ohjelmalehtinen

Mikäli halutaan, voidaan painattaa erillinen ohjelmalehtinen saattoväkeä varten. Ohjelmalehtisen kannessa on yleensä vainajan nimi, syntymä- ja kuolinaika sekä siunaustilaisuuden aika ja paikka. Sisäsivuille painetaan toimituksen kulku, musiikkiesitysten nimet ja esittäjät, mahdolliset yhteisesti luettavat rukoukset ja virsien sanat. Ohjelma jaetaan saattoväelle sisään tullessa tai asetetaan tuoleille/penkeille.

Kukat

Omaiset hankkivat arkun kukkakoristeen sekä oman kukkalaitteensa ja mahdollisen kappelin lisäkoristelun. Kappelin peruskoristelusta vastaa seurakunta.

Istumajärjestys

Siunaustilaisuudessa lähimmät omaiset istuvat kappelissa/kirkossa edessä oikealla puolella, muut omaiset heidän takanaan ja muu saattoväki vasemmalla puolella.

Pukeutuminen

Hautajaisin on tapana pukeutua hillitysti, yleensä tummiin asuihin. Musta ja valkoinen ovat yleisimmät hautajaisvärit. Lapsien kohdalla pukeutuminen on vapaampaa, kirkkaita värejä kuitenkin vältetään.

Kukkatervehdykset ja surunvalittelut

Kukat lasketaan arkulle yleensä kirkossa/kappelissa tai sään salliessa vasta haudalla.
Lähimmät omaiset laskevat kukkatervehdyksensä ensimmäisinä, sen jälkeen sukulaiset, ystävät ja työtoverit ym. saattoväki.

Arkun vieressä pidetään ensin lyhyt hiljainen hetki, sen jälkeen luetaan kukkatervehdyksen teksti ja lausutaan ehkä joku saattosana, mutta varsinaiset muistopuheet ja suruvalittelut esitetään vasta muistotilaisuudessa. Sitten lasketaan kukkalaite arkun vieressä olevaan telineeseen tai lattialle, arkun päälle ei lasketa kukkia. Omaisia tervehditään äänettömästi nyökäten ja poistutaan. Kukat lasketaan mieluiten sille puolelle arkkua, jonka puolella istutaan kirkossa, jotta kukat koristaisivat arkkua joka puolelta.
Arkkuhautauksen yhteydessä kukat otetaan mukaan kirkosta ja lasketaan hautakummulle kun arkku on laskettu hautaan, mutta siellä ei enää lueta tervehdyksiä uudelleen.

Uurnahautauksessa arkku jää paikalleen alttarin eteen. Vainajan tuhka lasketaan hautaan myöhemmin erikseen sovittavana aikana ja mukana ovat yleensä vain lähimmät omaiset.

Valokuvaus siunaustilaisuudessa

Kuvaaminen on toki sallittu, mutta olisi suotavaa että siinä noudatettaisiin hienotunteisuutta. Valokuvaus ei saa missään nimessä häiritä tilaisuuden herkkää tunnelmaa. Kuvaamisen voi antaa jonkun kameran käyttöä hallitsevan tai ammattikuvaajan tehtäväksi. Papin kanssa sovitaan milloin kuvataan ja pappi ilmoittaa saattoväelle, että kuvaamisen tilaisuudessa hoitaa tehtävään pyydetty henkilö. Kännykamera kannattaa pitää taskussa tai laukussa – suljettuna tai äänettömänä joka tapauksessa.

Kirkosta hautapaikalle

Mikäli vainaja haudataan välittömästi siunauksen jälkeen arkkuhautaan, arkku siirretään kappelista hautapaikalle päätösmusiikin aikana. Arkun kantajia tarvitaan kuusi. Arkun kantajiksi pyydetään yleensä miespuolisia sukulaisia ja ystäviä, mutta myös nainen voi toimia arkun kantajana. Ellei saattoväestä löydy saattajia, hautaustoimisto järjestää kantajat.

Arkku, joka kirkossa/kappelissa on vainajan pää kohti alttaria,  kuljetetaan kirkosta jalkopää edellä. Vainajalle läheisimmät kantajat asettuvat arkun pääpuolelle eli takimmaisiksi. (Ks. selkeät ohjeet kantajille www.hautaustoimistojenliitto.fi / Ohje kantajana toimimisesta.)

Saattoväki seuraa arkkua haudalle. Lähiomaiset liittyvät ensimmäisenä saattoon ensimmäisenä, sen jälkeen muut sukulaiset ja lopuksi muu saattoväki.

Muistotilaisuus

Muistotilaisuudessa muistellaan vainajaa ja hänen elämäänsä. Muistotilaisuus voidaan järjestää joko kotona tai erillisessä juhlatilassa. Oman seurakunnan seurakuntasalin saa muistotilaisuuden pitämiseen yleensä veloituksetta. Tilausravintolat perivät tiloistaan vuokraa.

Ravintolat ja pitopalvelut hoitavat tilaisuuden alusta loppuun koristeluineen ja tarjoiluineen. Mikäli tilaisuus pidetään kotona, helpointa on tilata myös sinne pitopalvelu (catering). Osoitteita löytyy oman paikkakunnan puhelinluettelosta tai netistä.

Muistotilaisuudet ovat luonteeltaan hyvin yksinkertaisia, mutta mikäli vainaja on eläessään esittänyt jotain toiveita, niitä tulee noudattaa. Muutoin tilaisuuden järjestelyitä eivät sido mitkään erityiset säännöt; jokainen perhe ja suku toimii omien perinteidensä mukaan. Siunauksen suorittanut pappi on tapana kutsua myös muistotilaisuuteen.

Koristelu

Muistopöydälle, joka  peitetään  valkoisella  liinalla, asetetaan vainajan kuva, palava kynttilä ja mahdollisesti vainajan lempikukkia. Tilaisuudessa voi olla esillä myös valokuvia vainajan elämästä tai häneen liittyviä esineitä. Pöytäkukista ja muusta tilan koristelusta voi joko huolehtia itse tai antaa sen pitopalvelun tehtäväksi.

Tarjoilu 

Tarjoilu voi rajoittua kahviin ja pieniin suolaisiin sekä makeisiin leivonnaisiin. Mikäli hautajaisvieraita tulee pitkän matkan takaa, voi olla paikallaan tarjota kevyt ateria.

Noutopöydästä voi tarjota pikkusuolaisina esimerkiksi karjalanpiirakoita ja munavoita/erilaisia piirakoita (kinkku, juusto, lohi, kasvis)/voileipiä (muna-anjovis, graavilohi, kinkku, savuporo jne.)/voileipäkakkua (liha, kala). Makeiksi leivonnaisiksi sopivat erilaiset pikkuleivät, kuivakakku, juhlapulla ja/tai täytekakku ja juomina kahvi/tee/mehu.

Runsaampaan noutopöytään sopivat erilaiset kylmät kalat, ruokaisat salaatit (kana, vihannes), erilaiset lihapadat mm. karjalanpaisti, lihapyörykät, kylmä paisti lisäkkeinä keitettyjä perunoita tai esimerkiksi makaroni/perunalaatikkoa. Hautajaisissa ei ole tapana tarjoilla alkoholia, mutta sekin on jokaisen perheen itsensä päätettävissä.

Puheet ja muut esitykset

Muistotilaisuudessa kaikilla on mahdollisuus muistella vainajaa puhein, runo-, laulu- tai musiikkiesityksin. Haluttaessa voidaan sopia papin kanssa, että tämä toimii ikään kuin tilaisuuden avaajana.

Adressit, sähkeet

Vainajan omaisille lähetetään vakiintuneesti suruvalittelut adressilla tai sähkösanomalla, jotka luetaan muistotilaisuudessa. Niiden lukijasta on hyvä sopia etukäteen ja ottaa suruvalittelut valmiiksi pois kuorista.

Kiitospuhe

Muistotilaisuuden lopussa joku omaisista voi lausua kiitokset läsnä olevalle saattoväelle.

Hautajaisten jälkeen

Hautajaisten jälkeen on vielä hoidettava joitakin velvollisuuksia. Niihin kuuluvat mm. kiitos osanotosta joko kiitoskortilla tai lehti-ilmoituksella, perunkirjoitus ja hautakiven hankinta tai olemassa olevan kiven kaiverrus.

Kiitos osanotosta

Hautajaisiin osallistuneita ja muita osanottonsa vainajan muistolle esittäneitä on tapana kiittää jälkeen päin. Kiitoksen voi esittää päivälehdessä joko hautajaisten jälkeen julkaistavassa kuolinilmoituksessa tai erillisellä ilmoituksella. Kiitoksen esittäminen kiitos osanotosta – kortilla on intiimimpi, mutta enemmän työtä teettävä tapa.

Perunkirjoitus

Perunkirjoitus tulee tehdä kolmen kuukauden sisällä kuolinpäivästä. Sitä varten tarvitaan sukuselvitys ja virkatodistus kirkkoherranvirastosta tai väestörekisteristä, tiedot vainajan varallisuudesta, veloista, hautaus- ym. kuluista sekä mahdollinen testamentti. Perunkirja toimitetaan verotoimistoon.

Hautakivi ja – kaiverrukset

Muistokivi kaiverruksineen on osa suomalaista hautauskulttuuria. Nykyisin voi valita mieleisensä laajasta kivivalikoimasta. Joillakin hautausmailla on rajoituksia muistokiven suhteen, joten niistä on syytä ottaa selvää ennen kiven tilaamista. Joissakin seurakunnissa on hyväksytettävä kirjallinen muistomerkkisuunnitelma.

Jos vainaja lasketaan sukuhautaan, muistokivi ja reunakivi poistetaan hautauksen ajaksi.

Hautaustoimistot auttavat haudalle tulevan muistomerkin suunnittelussa ja hankinnassa tai huolehtivat olemassa olevan hautakiven kaiverruttamisesta.

Haudanhoitosopimus

Hautapaikan haltijan on huolehdittava haudan ja hautakiven kunnosta. Haudan hoidosta voi tehdä sopimuksen hautausmaata ylläpitävän seurakunnan kanssa.

Kun vainaja ei kuulu kirkkoon

Siviilirekisteriin kuuluvan vainajan hautaamisessa ei ole mitään kaavaa, vaan ne voidaan järjestää vainajan ja/tai omaisten haluamalla tavalla.

Evankelis-luterilainen seurakunta on velvoitettu siunaamaan ja antamaan hautapaikka myös kirkkoon kuulumattomille ja muihin uskontokuntiin kuuluville. Hautapaikasta sekä hautauksista perittävät maksut ovat samat kaikille. Kaikki seurakunnat eivät kuitenkaan siunaa kirkkoon kuulumatonta vainajaa kappelissa, jolloin siunaaminen voi tapahtua esimerkiksi haudalla.

Mikäli kirkkoon kuulumaton vainaja siunataan kappelissa, tilaisuus noudattaa samaa kaavaa kuin yleensäkin eli voidaan laskea kukat arkulle, pitää puheita ja esittää musiikkia. Arkkuhautauksen yhteydessä arkku lasketaan välittömästi hautaan, minkä jälkeen pidetään muistotilaisuus valitussa paikassa. Jos vainaja tuhkataan, omaiset yleensä laskevat uurnan myöhemmin hautaan keskenään. Vainaja voidaan myös saattaa tuhkattavaksi vain läheisten kesken ja pitää hautajaiset muistotilaisuuksineen vasta uurnan läsnä ollessa.

Mikäli vainajan tahto eläessään on ollut, ettei siunausta suoriteta, tulisi näin menetellä. Vainajalle voi tällöin varata ajan suoraan tuhkaukseen tai pelkän hautaan laskun. Näissä vaihtoehdoissa omaisille jää mahdollisuus pitää vainajan tahtoa kunnioittava, oma tilaisuus uurnaa laskiessa, tai haudalla arkun laskun yhteydessä.