ViNOn linjapaperi yliopistolakiuudistuksesta
01.02.2009
Hyväksytty opiskelijatapaamisessa 5.-6.4.2008.
1. YLIOPISTOJEN OIKEUDELLINEN ASEMA UUDISTETAAN
a) Oikeudellinen asema
Tausta: "Kaikkien yliopistojen oikeudellinen asema muuttuu itsenäisiksi oikeushenkilöiksi, joko yksityisoikeudelliseksi säätiöksi tai julkisoikeudelliseksi laitokseksi" (Opetusministeriö 2007, 2).
ViNOn kanta: Opiskelijaedustus on turvattava kaikilla hallinnon tasoilla tasa-arvoisen kolmikannan periaatteen mukaisesti sekä julkisoikeudellisessa että säätiömuotoisessa yliopistossa. Yliopistojen muuttuessa oikeushenkilömuotoisiksi, tulisi ne uudistuksen myötä irrottaa valtion tuottavuusohjelmasta ainakin opetus- ja tutkimushenkilökunnan osalta. ViNO suhtautuu kriittisesti säätiömallin sopivuuteen yliopistoihin ylipäänsä. Säätiöyliopistossa suurimmat päätökset tekevän hallituksen on kaavailtu koostuvan kokonaan yliopiston ulkopuolisista jäsenistä. Tämä romuttaa yliopiston itsehallinnon, joka on tärkeää tieteen autonomialle ja yliopistoyhteisön demokratialle.
b) Erityistapauksena innovaatioyliopisto
Tausta: "Pienen talouden ja kulttuurin on löydettävä omaleimaiset tutkimuksen ja koulutuksen erikoistumisalansa, joilla voidaan saavuttaa maailman kärki. Innovaatioyliopisto tulee toimimaan Suomen kansallisilla vahvuusaloilla, jotka ovat tärkeitä globaalissa kilpailussa. Valtioneuvosto päättää tulevassa kehyspäätöksessään innovaatioyliopiston toiminnan rahoitustason nostamisesta vuoteen 2012 mennessä niin, että muiden yliopistojen rahoitusta ei heikennetä." (Opetusministeriö 2007, 3.)
ViNOn kanta: Innovaatioyliopiston julkisen rahoituksen (pääomituksen ja toimintavarojen) tulee olla taa-arvoisessa suhteessa muiden yliopistojen rahoitukseen valtion alkupääoma mukaan lukien. Innovaatioyliopistolla ei saa olla tässä erityisasemaa. Taiteellisten sisältöjen asema innovaatioyliopistossa on turvattava.
2. YLIOPISTOJEN PERUSRAHOITUKSEN PITKÄJÄNTEISYYS TURVATAAN
a) Rahoitus
Tausta: "Uudessa yliopistolaissa määritellään yliopistojen valtion rahoituksen mitoitus ja rahoitusperusteet" (Opetusministeriö 2007, 2). "Tarkoituksena on yliopistojen taloudellisen hallinnollisen aseman uudistaminen siten, että yliopistojen autonominen asema itsenäisinä toimijoina vahvistuu" (Yliopistolakityöryhmä 2007, 1).
ViNOn kanta: Yliopistojen julkista perusrahoitusta on lisättävä ja rahoituksen on oltava demokraattista, tasa-arvoista ja laatuun perustuvaa. Perusrahoitus kuuluu valtion tehtäviin. Rahoituksen (pääomitus tai toimintavarat) määrä ei saa olla riippuvaista yliopiston oikeushenkilö- tai hallintomuodosta. Kaikkien yliopistojen vakavaraisuus on turvattava tasa-arvoisesti. Yksityisen rahoituksen lisääminen ei ole realistinen eikä tasa-arvoinen ratkaisu yliopistojen rahoitusongelmiin, eikä yliopistoja tulisi tehdä riippuvaisiksi yksityisestä rahoituksesta ja täten saattaa niiden toimintaa liian alttiiksi talouden suhdannevaihteluille. Käytännössä ani harvalla yliopistolla on todellisia mahdollisuuksia merkittävän yksityisrahoituksen keräämiseen. Yksityinen rahoitus ei välttämättä ole automaattisesti pahasta, mutta se voi vaarantaa tieteen riippumattomuuden ja avoimuuden periaatteita: tiede, sivistys ja kriittinen ajattelu eivät voi toimia kaupallisuuden ja kilpailukyvyn ehdoilla. Tieteen puolueettomuuden ja vahvan asiantuntemuksen säilyttäminen on siis elintärkeää myös yksityisen rahoituksen kanssa toimittaessa. Yksi keino tämän tavoitteen saavuttamiseksi on rahoituksen ohjaaminen tutkimussäätiöiden ja rahastojen kautta. Tärkeää on myös yksityistä rahoitusta houkuttelemattomien ja taloudellisesti tuottamattomien tutkimusalojen rahoituksen on turvaaminen.
B) Pääomittaminen
Tausta: "Yliopistojen pääomittaminen katsotaan kansalliseksi hankkeeksi, jossa valtion omaisuudella yliopistoja pääomitettaessa tuetaan pitkäjänteistä osaamisen ja innovaatiotoiminnan kehittämistä. Valtio pääomittaa muutosvaiheessa kaikkia yliopistoja riittävästi, jotta niiden maksukyky, vakavaraisuus ja luottokelpoisuus turvataan ja tosiasiallinen taloudellinen itsenäisyys vahvistuu." (Opetusministeriö 2007, 3.)
ViNOn kanta: Pääomittamisen, kuten yliopistojen muunkin julkisen rahoituksen, tulee perustua tasa-arvoisuuteen eikä innovaatioyliopistolla tai muilla säätiöyliopistoilla saa olla tässä erityisasemaa.
3. YLIOPISTOJEN HALLINTO- JA JOHTAMISJÄRJESTELMÄT UUDISTETAAN
Tausta: "Uuden yliopistolain myötä lisääntyvä toimivalta ja talousvastuu luovat kannusteet ja edellytykset järjestää yliopistojen toiminta nykyistä tehokkaammin ja tarkoituksenmukaisemmin. Rehtorin toimivaltaa vahvistetaan. Samalla toimivalta rehtorin nimittämisestä siirtyy yliopiston hallitukselle. Julkisoikeudellisina laitoksina toimivissa yliopistoissa hallituksen jäsenet valitaan yliopiston sisäisellä valintamenettelyllä, kuten perutuslain 123 §:n mukainen itsehallinto edellyttää. Ulkopuolisten jäsenten lukumäärää lisätään kaikkien yliopistojen ylimpänä toimielimenä toimivissa hallituksissa. Myös julkisoikeudellisten laitosten hallitusten vastuu strategisesta päätöksenteosta ja taloudenhoidosta kasvaa. Opetusta ja tutkimusta koskevissa asioissa päätöksenteko toteutuu yliopistojen sisällä akateemisen itsehallinnon mukaisesti". (Opetusministeriö 2007, 2-3. Julkisoikeudellisen laitoksen ja säätiön hallinto voidaan muodostaa toisistaan erilaisiksi, koska säätiön hallintoa koskee yliopistolain lisäksi ensisijaisesti säätiölaki. Hallituksen valinnasta ja toimikaudesta määrätään säätiön säännöissä, joiden tekemiseen osallistuvat säätiöön varallisuutta luovuttavat tahot (Säätiölaki 5.4.1930/109; 1 § (13.7.1964/400)).
ViNOn kanta: Akateemista ja strategista päätöksentekoa ei ole mielekästä erottaa toisistaan, henkilöstöllä ja opiskelijoilla on oltava lopullinen päätösvalta myös yliopistojen taloudellisessa ja strategisessa päätöksenteossa. Rehtorin toimivallan kasvattaminen ei saa tehdä rehtorista yksinvaltaista toimitusjohtajaa, vaan valta tulee edelleen jakaa laajalle akateemiselle ja tasa-arvoiselle elimelle. Rehtorin valintaa ei tule siirtää pois yliopistolaisten käsistä, koska akateemiseen toimintaa kuuluu olennaisesti mahdollisuus päättää itsenäisesti toiminnan suunnasta. Tämän periaatteen eli itseohjautuvan tieteen ja akateemisen vapauden mukaisesti ulkopuoliset jäsenet eivät saa muodostaa suurempaa ryhmää kuin yksittäinen kolmikannan ryhmä yliopiston päätöksentekoelimissä.
4. TULOSOHJAUS
Tausta: Jatkossakin keskeinen muoto tulosohjauksessa on opetusministeriön ja yliopistojen välinen sopimus - Opetusministeriö tulee jatkossakin ohjaamaan rahoituksen avulla koulutuksen kohdentamista eri aloille." (Yliopistolakityöryhmä 2007, 3.)
ViNOn kanta: Tuotettujen tutkintojen määrä on tehokkuus- ja rahanjakomittarina ongelmallinen, koska käytännössä määrällinen tavoitteellisuus rahoituksessa johtaa helposti opetuksen laadun ja tutkimuksen heikkenemiseen. Ongelmana tulosohjauksessa ja -johtamisessa on se, että uteliaisuuteen perustuva pitkäjännitteinen tutkimus saattaa näyttäytyä tuottamattomana. On aloja, joiden tuloksia on vaikeampia mitata vertailukelpoisin kriteerein kuin toisia. Mahdollisuuksia siirtyä määräkeskeisestä tulosohjauksesta laatukeskeiseen tulisi selvittää. On mietittävä myös muita vaihtoehtoisia tulosohjausmalleja. Periaatteessa on hyvä, että yliopistoilla on jokin vastuu toimistaan, mutta on varottava, ettei tulosohjaus ole ristiriidassa yliopistojen taloudellisen autonomian kanssa.
5. LUKUKAUSIMAKSUKOKEILU JA TILAUSKOULUTUS
Tausta: Yliopistoille mahdollistetaan tutkintoon johtavan tilauskoulutuksen järjestäminen ja kokeiluluontoisesti EU/Eta-alueen ulkopuolisten opiskelijoiden lukukausimaksujen perimisoikeus määritellyissä maisteriohjelmissa (Hallitusohjelma).
ViNOn kanta: Korkeakoulutus tulee säilyttää maksuttomana ja tämä periaate tulee kirjata perustuslakiin. Jos lukukausimaksukokeilusta EU/Eta-alueen ulkopuolisille opiskelijoille ei luovuta, tulee sille ennen sen aloittamista asettaa selkeät tavoitteet sekä arviointikriteerit ja kokeilun päätyttyä se on arvioitava huolellisesti. Mikäli tavoitteet eivät täyty, kokeilusta on luovuttava ja suomalainen korkeakoulutus on palautettava maksuttomaksi kaikille. Kokeilussa on oltava mukana erilaisia koulutusohjelmia, sillä muuten siitä ei voi tehdä yleisiä päätelmiä. Kokeilun on oltava tarpeeksi pitkäkestoinen, jotta lukukausimaksujen todelliset vaikutukset esimerkiksi opiskelijamääriin ja yliopistojen tuloihin tulevat esille. Pitkäkestoisuus ei saa kuitenkaan tarkoittaa kokeiluluonteen unohtamista ja kokeilun vakinaistamista kaikessa hiljaisuudessa. Tilauskoulutus ja maksulliset maisteriohjelmat eivät saa viedä resursseja pois perustutkimukselta ja -opetukselta. Saadun lisärahan on näyttävä perusopetuksen laadun parantumisena. Opetuksen vaatimukset tulisi olla vastaavat kuin muussa opetuksessa ja kaiken opetuksen tulee olla avointa kaikille. Kokeiluun on liitettävä tasa-arvon vuoksi stipendijärjestelmä, jota ei (kuten ei tilauskoulutuksenkaan kuluja) kateta kehitysyhteistyövaroista. Muut kuin valtiolliset tahot tilauskoulutuksen tilaajina ovat ongelmallisia, sillä niiden kautta on yksilön mahdollista ostaa koulutusta.
Hallitusohjelmaan kirjatut lukukausimaksukokeilu ja tilauskoulutus eivät saa olla askelia kohti maksullista korkeakoulutusta Suomessa.
6. YLIOPPILASKUNTIEN AUTOMAATIOJÄSENYYS
Tausta: "Yliopistouudistuksella ei ole tarkoitus muuttaa opiskelijoiden asemaa yliopistossa [...] Säätiöyliopistoa esittäneen työryhmän muistiossa katsotaan, että opiskelijoilla voi olla edustajansa yliopistojen akateemisessa hallinnossa. Ylioppilaskuntien asema selvitetään ottaen huomioon perustuslakivaliokunnan kannanotot." (Yliopistolakityöryhmä 2007, 5.)
ViNOn kanta: Ylioppilaskuntien automaatiojäsenyys on turvattava yliopistolain uudistuksessa. Ylioppilaskunnan automaatiojäsenyys takaa opiskelijoiden vaikutusmahdollisuudet omiin asioihinsa parhaiten. Nykyisessä asemassaan yliopistoyhteisön jäseninä opiskelijat tarvitsevat järjestäytynyttä edunvalvontaa, sillä isoissa organisaatioissa yksittäisen jäsenen kuuntelu on hankalaa. Automaatiojäsenyys takaa parhaiten sen, että ylioppilaskunta ja yliopisto huomioivat kaikki opiskelijat tasa-arvoisesti. Hallinnon opiskelijaedustajien demokraattinen valinta on äärimmäisen vaikeaa ilman automaatiojäsenyyttä. YTHS:n ylläpitäminen ei olisi mahdollista ilman vakaata ja ennustettavaa jäsenmäärää.
7. HENKILÖSTÖN PALVELUSSUHDE UUDISTETAAN JA HENKILÖSTÖN ASEMA MUUTOSVAIHEESSA TURVATAAN
Tausta: "Henkilöstön palvelussuhde muuttuu kaikissa yliopistoissa virkasuhteisesta työsopimussuhteiseksi" (Opetusministeriö 2007, 2).
ViNOn kanta: Yliopiston henkilöstöllä tulee olla todellista vaikutusvaltaa kaikissa heidän työsuhteitaan koskevissa päätöksissä. Tieteen riippumattomuus ja työntekijöiden oikeudet on turvattava henkilöstön työsuhteiden muuttuessa virkasuhteisista työsopimussuhteisiksi. Nuorten tutkijoiden ja erityisesti naisten etenemisen esteisiin akateemisella uralla on kiinnitettävä huomiota. Nykyisellään nuorten tutkijoiden toimeentulo on epävarmaa ja mahdollisuus täysimääräiseen tutkimustoimintaan vaikeaa, joten Suomen yliopistot menettävät vetovoimaansa nuorten tutkijoiden keskuudessa. On selvitettävä keinot toimeentulon parantamiseen. Yliopiston valtion palkkausjärjestelmä (VPJ), entinen uusi palkkausjärjestelmä (UPJ), ei sovellu yliopistoon ainakaan nykyisessä muodossaan. Sen hallinnollinen tehokkuus on kyseenalainen: tällä hetkellä palkkausjärjestelmä vie aikaa tutkimukselta ja opetukselta, koska tarkkailun, valvonnan ja arvioinnin byrokratiaa täytyy lisätä. Palkkausjärjestelmän mukainen arviointi ja ohjaaminen on ristiriidassa tieteen vapauden ja itsehallinnan kanssa.
LÄHTEET:
- Hallituksen iltakoulun 21.11.2007 muistio "Yliopistojen taloudellisen ja hallinnollisen aseman uudistaminen ja innovaatioyliopiston perustaminen
- Hallitusohjelma
- Muistio 20.8.2007 "Yliopistolaitoksen uudistuksen suuntaviivat"
- Säätiölaki 5.4.1930/109; 1 § (13.7.1964/400)