Talouden säätely
Tässä luvussa:
- Toimiva markkinatalous
- Rahoitusalan säätely
- Globaalit säätelymekanismit
- Markkinoinnin ja mainonnan säätely
- Työmarkkinoiden säätely
- Vapaa-ajan arvostuksen kohottaminen
Toimiva markkinatalous
Artist Captures Recession Times by MyEyeSees (@flickr)
Markkinoita ja kilpailua tarvitaan. Markkinat välittävät tietoa niukkuudesta ja tarpeista tavalla, johon mikään suunnittelu ei kykene. Kilpailu voi kannustaa parempaan suoritukseen, uuden luomiseen, tehokkaampaan toimintaan tai laadun parantamiseen. Markkinat eivät ole toimivia, jos kuluttajat eivät voi luottaa hintoihin. Markkinatalous perustuu sille olettamukselle, että hinnat heijastavat todellisia kustannuksia ja kuluttajien tarvitsee tuntea vain omat tarpeensa ja halunsa, jotta yhteinen hyvä lisääntyisi. Tällä saralla talousjärjestelmämme ei ole tehtäviensä tasalla. Valtion on tartuttava markkinahäiriöihin kovalla kädellä, aktiivisella talouspolitiikalla. Julkisen vallan on ensisijaisesti pyrittävä edistämään yksityisten markkinoiden toimintaa kannustimilla, verotuksella tai muilla säädöksillä. Valtion väliintulon tulee olla suhteessa markkinahäiriön suuruuteen.
Valtion on tuettava avointa markkinataloutta, jossa kilpailulle ja ostovalinnoille ei aseteta turhia esteitä. Valtion on pidettävä huoli, että markkinoilla on todellista kilpailua kuluttajien parhaaksi. Kilpailuviranomaisten mahdollisuuksia taistella monopoleja ja kartelleja vastaan myös kansainvälisesti, on kasvatettava. Taloudellinen ja poliittinen valta eivät saa kietoutua toisiinsa, koska siellä missä ne ovat kietoutuneet, korruptio rehottaa laajasti. Julkinen sektori luo usein itselleen ja sopiviksi katsomilleen yrityksille monopoleja ja kartelleja, jotka tukahduttavat luovuutta ja työn tuottavuutta.
Julkisia palveluita ei voi jättää markkinoiden armoille. Jos julkinen sektori ei itse tuota jotain peruspalvelua sen tulee kuitenkin vastata siitä, että hyvät peruspalvelut ovat kaikkien käytettävissä. Julkista tuotantoa ei pidä yksityistää ideologisin perustein, vaan on huomattava, että on merkittävä joukko aloja, joilla valtion harjoittama markkinaperusteinen ohjaus on käytännössä mahdotonta toteuttaa. Tällainen ala on esimerkiksi peruskoulutus, jossa koulutuksen tulosten ja seurausten mittaaminen on vaikeaa tai jopa mahdotonta.
Valtiolla on myös tärkeä rooli kilpailun lisääjänä tilanteissa, joissa yksittäisen kuluttajan on vaikea hahmottaa vaihtoehtojen eroa, tai jossa kuluttajia on sidottu yksittäisten toimijoiden asiakkaiksi. Esimerkiksi reseptilääkkeiden viitehintajärjestelmä on merkittävästi vähentänyt kuluttajien lääkekustannuksia.
Tuottajien saama etu epäsymmetrisestä informaatiosta ja kuluttajien epätäydellinen tieto johtavat siihen, että kestokulutustavarat eivät ole kestäviä vaan halpoja. Tilannetta tulee parantaa kehittämällä yhteisiä standardeja, lisäämällä valmistajan virhevastuuta ja vastuuta käytöstä poistetun tuotteen jätehuollosta.
Rahoitusalan säätely
Machinoexport by Konstantin Kuzginov & Sergei Sakharov
Pankit ja pörssit ovat markkinatalouden hermokeskus. Ne pyrkivät ohjaamaan pääomaa sinne, missä se tuottaa mahdollisimman paljon voittoa suhteessa sijoitukseen liittyvään riskiin. Tässä järjestelmässä ei sinällään ole ongelmaa, jos voittoa saa sieltä, missä voitto palvelee ihmisten ja maailman yhteistä etua. Rahoitussektoria on säädeltävä globaalisti ja osaavasti juuri sen tärkeydestä johtuen. Säätelyn on toimittava makrotason lisäksi myös mikrotasolla: rahoitusalan työntekijöitä ei saa kannustaa liialliseen riskinottoon.
Rahoitusjärjestelmän toiminnan perustana on tieto talouden toimijoista ja varojen arvottaminen oikein. Yritysten mahdollisimman laaja läpinäkyvyys on edellytys vakavaraisille rahoituslaitoksille ja sitä kautta vakaalle järjestelmälle. Koska julkisen vallan katsotaan olevan vastuussa siitä, ettei rahoitusjärjestelmä kriisiydy, sille on annettava riittävät välineet tämän tehtävän täyttämiseksi.
Kaikkien valtioiden tulee sitoutua yhteisiin pelisääntöihin kansalliset rajat ylittävillä rahoitusmarkkinoilla. Veroparatiisit ja muut valtiot, jotka eivät pyri täydelliseen läpinäkyvyyteen rahoitusalalla, tulee painostaa muuttamaan linjaansa esimerkiksi taloudellisilla rangaistuksilla.
Rahoitusalan liiallinen riskinotto on uhka koko taloudelle. Lähtökohtana ei voi olla, että julkinen valta takaa pankkien uhkapeliä.
Globaalit säätelymekanismit
Abstract Globalization by Hannes Rinkl
Talouden säätely vaatii kansainvälistä yhteistyötä. Valtioiden on toimittava yhteistyössä torjuakseen ilmastonmuutosta ja poistaakseen köyhyyttä. Kansainväliset järjestelmät ovat välttämättömiä globaalien ongelmien voittamiseksi.
Maailmanpankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) ovat keskeisiä ratkaisuja maailman köyhyyden poistamiseen, mutta niiden on muutettava monia toimintatapojaan. Maailmanpankin tavoitteet kehitysmaiden hallinnon, oikeuslaitoksen ja infrastruktuurin kehittämiseksi, korruption kitkemiseksi ja terveydenhuollon parantamiseksi ovat hyviä. Maailmanpankilla on myös tärkeä rooli lainoittaa maita, jotka eivät saa kohtuuhintaista lainaa vapailta markkinoilta. Lähtökohtana tulee olla paikallisen väestön osallistuminen hankesuunnitteluun. Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston tulee irtisanoutua rajattomasta uskosta markkinaliberalismiin ja huomioitava kunkin kehittyvän maan erityispiirteet. Apua saavilta mailta ei pidä vaatia rankkoja yksityistämistoimia, joilla perustarpeita, kuten terveydenhoito ja vesihuolto, alistetaan markkinoille.
Nykymaailmassa ei ole todellista vapaakauppapolitiikkaa. Vapaakauppapolitiikkaa toteutetaan kehittyneiden maiden johdolla. Todellisuudessa se suojelee näiden omaa tuotantoa ja syrjii kehitysmaita. Esimerkki esteestä todelliselle vapaalle kaupalle on kehittyneiden maiden oman maatalouden valtavat tuotantotuet, jotka haittaavat kehitysmaiden vientiä ja vaurastumista huomattavasti. Vapaakauppaa tulee edistää riittävillä siirtymäajoilla ja tasapuolisesti siten, että kaupan vapautuminen on keino kehitysmaiden vaurastumiseen eikä itseisarvo. Sosiaalisten ja ekologisten perusoikeuksien toteutumisen tulee olla kaupan vapauttamisen kriteeri.
Köyhimmille maille tulee antaa oikeus pitää yllä kohtuullisia vienti- ja tuontitulleja valtiollisten toimintojen rahoittamiseksi. Näillä mailla ei usein ole riittävää infrastruktuuria – väestöluetteloista alkaen – jotta ne voisivat verottaa yksityisten henkilöiden tai yritysten ansiotuloja tai kulutusta. Myös omavaraistalouden ja vaihtotalouden laajuus estävät käyttämästä verolähteitä, jotka ovat mahdollisia kehittyneissä maissa.
Kansainvälisten talousorganisaatioiden toimintatapoja on muutettava avoimemmiksi. Niiden on tiedotettava paremmin valmistelussa olevista asioista ja kuunneltava kehitysyhteistyö-, ympäristö- ja ihmisoikeusjärjestöjä sekä kehitysmaita nykyistä paremmin. IMF:n kansallisten edustajien ei tule olla valtionvarainministereitä vaan kehityspolitiikasta vastaavia ministereitä, jotta IMF ottaisi paremmin huomioon kehitysmaiden tarpeet. Kansainvälinen tuki on aina suunnattava niin, että se tukee demokratian ja ihmisoikeuksien kehitystä sekä huomioi ympäristöarvot.
Spekulatiivista valuuttakauppaa tulee vähentää. Tätä varten tulee ottaa käyttöön globaali varainsiirtovero. Valuutansiirtovero eli Tobinin vero, kohdistetaan valuutasta toiseen tehtyihin kauppoihin. Veroaste olisi matala, esimerkiksi yksi promille.
Markkinoinnin ja mainonnan säätely
Diiba-daaba hot samö nau! - Ä&O by Henrik Varpiala/Voima
Mainontaa ja markkinointia on säädeltävä siten, että mainosten on aina annettava totuudenmukainen kuva tuotteen hinnasta, ominaisuuksista sekä ympäristö- ja terveysvaikutuksista. Tällainen mainonta toimii ihmisten parhaaksi parantamalla tuotteiden ja palveluiden laatua sekä alentamalla niiden hintaa. Harhaanjohtavat mainokset ovat hyödyttömiä tai jopa haitallisia markkinoiden toimivuuden kannalta. Tämä on paitsi itsessään haitallista, myös epäekologista lisäämällä turhaa kulutusta.
Ihmisten mediakriittisyyttä tulee lisätä mediakasvatuksen avulla. Lapsille suunnattua markkinointia tulee erityisesti säädellä, koska lapsilla ei vielä ole riittävästi valmiuksia suhtautua mainontaan kriittisesti. Tupakan ja alkoholin mainontaa on perusteltua rajoittaa.
Taloudellinen toiminta on osa yhteisöiden toimintaa, mutta julkinen tila ei voi olla pelkkää ostamista ja myymistä varten. On tarjottava tilaa myös ei-kaupallisille ilmoituksille. Mainontaa julkisessa tilassa on rajoitettava ja kaupunkeihin tulee luoda kokonaan kaupalliselta markkinoinnilta vapaita tiloja. Kuntien on kilpailutettava ulkomainontaan myönnetyt luvat. Mainospaikkojen myöntäminen yrityksille puoli-ilmaiseksi on lopetettava.
Työmarkkinoiden säätely
Ammattiyhdistysliikkeellä on ollut elintärkeä rooli yhteiskunnallisen vakauden ja oikeudenmukaisuuden luomisessa ja ylläpidossa. Työnantajan ja työntekijän välisessä suhteessa työntekijä on usein heikompi osapuoli, joten vain sitovilla kollektiivisilla sopimuksilla voidaan taata kohtuulliset työehdot.
Duunari, älä äänestä by SAK
Ay-liikkeen ongelma on, että nykyisellään se ei kykene vastaamaan tämän päivän haasteisiin, kuten kansainvälisen kaupan ja kilpailun kasvuun sekä pätkätyöläisyyteen. Ammattiyhdistysliike ei ole pysynyt globalisaation mukana, eivätkä Kansainvälisen työjärjestön, ILO:n, työelämän perusperiaatteita ja -oikeuksia koskevan julistuksen tavoitteet toteudu maailmanlaajuisesti. Ammattiyhdistysliikkeen tulee kansainvälistyä voimakkaammin. On saatava aikaan EU:n laajuisia työehtoneuvotteluja, joilla ehkäistään epätervettä työehtojen polkumyyntiä yhteismarkkina-alueella.
Työmarkkinajärjestöillä on liikaa valtaa parlamentaarisesti päätettävistä asioista. Työmarkkinajärjestöjen vastustuksesta riippumatta työttömyyden perusturvaa tulee voida kohentaa ilman että samalla korotetaan myös ansiosidonnaisen työttömyysturvan tasoa.
Nykyisessä tietointensiivisessä taloudessa, jossa myös työntekijän persoonallisuudella on usein suuri merkitys, tuottavuuden erot yksilöiden välillä ovat kasvaneet huomattavasti tietyissä ammateissa. Nykyinen lainsäädäntö tekee kuitenkin hankalaksi tehtävään sopimattoman työntekijän irtisanomisen. Yrityksille virheellinen rekrytointi voi aiheuttaa hyvin suuria kustannuksia, jotka saattavat jopa kaataa pieniä yrityksiä. Yritykset ovat oppineet välttämään tätä rekrytointiriskiä käyttämällä vuokratyövoimaa, josta pääsee eroon koska tahansa ja mistä syystä tahansa. Vuokratyövoimaa käytetään ikään kuin koeajan pidentämiseksi, koska vuokratyöntekijät eivät pysty kunnolla puolustamaan omia oikeuksiaan työpaikoilla. Työntekijän irtisanomista on helpotettava, mutta samalla on parannettava työttömyysturvaa. Irtisanomisille on joka tapauksessa kyettävä nimeämään selkeä perustelu, jotta esimerkiksi kriittisiä mielipiteitä esittäneitä työntekijöitä ei voi irtisanoa heidän mielipiteidensä perusteella.
On ongelmallista, että työnantajat käyttävät määräaikaista työvoimaa pysyvien toimintojen hoitamiseen, esimerkiksi ketjutettujen palvelussuhteiden ja projektiluonteiseksi organisoidun työn kautta. Lainsäädännön puutteellisuus on edistänyt vuokratyövoiman käyttöä, joka mahdollistaa sekä irtisanomissuojan että laissa määräaikaiselle työlle asetettujen ehtojen kiertämisen. Voimassa olevaa lainsäädäntöä tulee selkiinnyttää ja valvontakeinoja tehostaa. Vuokratyösuhteisiin ja vuokraustoimintaan tarvitaan uutta lainsäädäntöä. Talouden rakennemuutos tulee lisäämään epätyypillisen työn osuutta etenkin palvelualoilla ja siihen pitää reagoida uusimalla työlainsäädäntöä työntekijöille suotuisammaksi.
Vapaa-ajan arvostuksen kohottaminen
Backpacker Delight by aliasgrace (@flickr)
Hyvinvointi ja tuottavuus eivät ole koskaan syntyneet vain palkkatyöstä. Esimerkiksi naiset ovat aina tehneet hoivatyötä, joka on perinteisen palkkatyön ulkopuolella. Palkkatyön ulkopuolelle jää suuri määrä yhteiskunnallista toimintaa, jota tulee arvostaa yhtä lailla tuottavana ja hyvinvointia luovana toimintana.
Teknologisen kehityksen myötä työn tuottavuus on kasvanut ja vapaa-aika lisääntynyt. On luotava järjestelmä, joka mahdollistaa tämän uuden rikkauden eli lisääntyneen vapaa-ajan käyttöön ottamisen. Valtion on tuettava yksittäisten ihmisten pyrkimystä vaihtaa vaurauttaan vapaa-aikaan. Julkisen sektorin työntekijöiden on voitava omalla ilmoituksellaan lyhentää työaikaansa. Työntekijän pitää pystyä muuttamaan yksipuolisesti jo neuvoteltu palkankorotuksensa vapaa-ajankorotukseksi.
Materiaalisten hyödykkeiden kuluttamisen sijaan poliittisen ohjauksen tulee kannustaa vähemmän luonnonarvoja tuhoavaan kulutukseen, kuten palveluihin, kulttuuriin ja ympäristöystävälliseen luonnon käyttöön.
Tuotantojärjestelmien ja teknologian kehittyminen tulee jatkossakin valjastaa työajan lyhentämiseen. Taloudellinen vauraus menettää merkitystään ihmisen onnen lähteenä tietyn vauraustason saavuttamisen jälkeen. Taloudelliset rakenteet tulee luoda sellaisiksi, että ne eivät kannusta vaihtamaan vapaa-aikaa työhön, jos työ ei itsessään tuota nautintoa tai jos se ei ole tarpeellista riittävän toimeentulon turvaamiseen. Yrityksille tulee olla yhtä edullista pitää töissä kahta työntekijää puolipäiväisenä kuin yhtä täysipäiväisenä. Yhteiskunnan hyvinvointia ei tule mitata vain bruttokansantuotteen perusteella vaan on kiinnitettävä huomiota ihmisten onnellisuuden ja hyvinvoinnin kasvuun.
EDELLINEN: Talous ja kestävä kehitys | Sisällysluettelo | SEURAAVA: Kestävä julkinen talous ja kansantalous