Rönsy

Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden ympäristöjulkaisu

http://www.ilmasto.org/

Öljyhuippu vai huiputusta?

Öljytankki Surutippa

Öljy loppuu huomenna, herätkää!

Maailman öljyntuotannon huippu on lähellä ja sen alamäki ajaa yhteiskuntajärjestelmämme suuriin vaikeuksiin. Maailman talous on riippuvainen loputtomasta kasvusta ja öljystä. Kovimmin öljyn loppuminen kolahtaa liikenteeseen, mutta vaikutukset ulottuvat jokaiselle elämän saralle. Suomessa ensimmäisenä mieleen tulee lämmitys tai liikenne, mutta halvasta energiasta hyötyy niin teollisuus kuin maatalouskin. Eikä pidä unohtaa sitäkään, että öljyä käytetään muovituotteiden ja vaatteiden valmistukseen merkittävissä määrin.

Öljyn loppuminen on varmaa, sillä sitä on vain rajallinen määrä, joka ehtyy jatkuvasti. Mitä nopeammin öljyä kulutetaan, sitä nopeammin se loppuu. Öljyn kulutus on ollut kasvussa vuosikymmeniä, samalla kun uusia esiintymiä on löydetty yhä vähemmän. Association for the Study of Peak Oil and Gas -järjestön mukaan maailman öljyvarannoista on käytetty jo yli 900 miljardia tynnyriä ja jäljellä on enää noin 700. Öljyn loppuminen on tieteellisesti todistettu, ja sen kulutuksen käännekohdan ennakoidaan tapahtuvan viimeistään parinkymmenen vuoden sisällä, kenties jo tänä vuonna.

"Öljyn loppuminen on tieteellisesti todistettu, ja sen kulutuksen käännekohdan ennakoidaan tapahtuvan viimeistään parinkymmenen vuoden sisällä."

Seuraukset saattavat olla katastrofaaliset: syntyy sotia, joissa suuret ydinasevaltiot pyrkivät turvaamaan maailman keskittyneet öljyvarat ja niiden avulla asevoimiensa mobilisaatiokyvyn. Köyhien maiden elintarvikehuolto ja -tuotanto kaatuvat öljyn puutteeseen: seuraa nälänhätää, kulkutautiepidemioita ja sissisotia. Millä keinoilla sivilisaatiota uhkaava kriisi voidaan torjua, ja onko se edes mahdollista? Voidaanko uusi kestävä järjestelmä rakentaa paikallistasolla kaiken kaaoksen keskelle?

Ilotippa

Öljyvarat jatkavat kasvuaan

Maailman öljyntuotanto ja kysyntä jatkavat kasvuaan käsi-kädessä. Hyödyntämättömiä reservejä löytyy vielä, ja teknologian kehitys mahdollistaa myös öljyhiekan ja palavan kiven hyödyntämisen. Öljyn kokonaisvarannot kasvoivat 1995—2003 välisenä aikana 236 miljardia tynnyriä.

"Öljyn loppumista on veikkailtu jo pitkään, mutta ennustukset ovat olleet naiiveja ja perustuneet vääriin oletuksiin."

Vuosi 2006 vaikuttaa edellistä paremmalta. Tuotanto jatkaa kasvuaan, sillä vuoden 2005 tarjontashokit tulevat tuskin toistumaan. Lisäksi uusia öljykenttähankkeita ja vanhojen laajennuksia on käynnissä monissa maissa. Öljynviejämaat (OPEC) sijoittavat nyt vuosittain jopa kymmenen prosenttia enemmän rahaa öljyn alkutuotantoon.

Nykyinen tuotannon pullonkaula on jalostuskapasiteetti, jonka kasvattaminen vähentäisi hintapiikkejä. Öljyn loppumista on veikkailtu jo pitkään, mutta ennustukset ovat olleet naiiveja ja perustuneet vääriin oletuksiin. Öljy ei tule loppumaan maailmasta, ja kun sen tuotanto kääntyy vähitellen laskuun, uudet energiaratkaisut kuten metaani-hydraatti tarjoavat vakaan pohjan maailman talouden kasvulle.

Outo tippa

Kun öljy hyytyy, ydinvoima jatkaa?

Kun puhutaan maailman öljyvarojen kehityksestä, eri lähteet antavat hyvinkin erilaisen kuvan tilanteesta. Asiaan omistautuneilla verkkosivuilla voi törmätä niin maailmanloppua povaaviin energiaprofeettoihin, salaliittoteorioihin kuin ylioptimistisiin öljyalan kasvuennusteisiin. Riippumattoman ja luotettavan tiedon saanti tuntuu lähes mahdottomalta.

Minnesotan yliopiston geologian professori Richard Ojakangas on perehtynyt öljyntuotannon historiaan. Hän kertoo Geologian tutkimuskeskuksen ja Suomen Geologisen Seuran seminaarissa, kuinka öljyntuotanto alkoi öljylampuista ja suurten valaiden pyytämisestä. Kun valaat olivat sukupuuton partaalla, pyydettiin aina vain pienempiä lajeja. Lopulta pohdittiin jo pingviinien keittämistä öljyksi.

"Öljyntuotanto alkoi öljylampuista ja suurten valaiden pyytämisestä. Lopulta pohdittiin jo pingviinien keittämistä öljyksi."

Valaiden ja pingviinien onneksi maasta löydettiin raakaöljyä moninkertaisesti enemmän kuin lampuissa saatiin poltettua. Syntyi autoteollisuus. Nyt maailmassa on satoja miljoonia autoja, ja öljyä kulutetaan jo enemmän kuin uutta löydetään. Uusia, vaikeammin hyödynnettäviä öljyvaroja kyllä on, mutta ilmastonmuutoksen vuoksi niiden käyttäminen ei vaikuta mielekkäältä.

Suomen primäärienergian kulutuksesta noin 25 % on peräisin öljystä. Kauppa- ja teollisuusministeriön edustaja Erkki Eskola ei näytä huolestuneelta. Ehkä liikennepolttoaineiden kohtalosta vastaa ministeriössä joku muu tai asiaa pohtiva työryhmä ei ole vain saanut vielä raporttiaan valmiiksi? Eskola esittelee Suomen energia- ja ilmastostrategiaa. Esitelmän mukaan öljyn osuus Suomen energiankulutuksesta tulee laskemaan parilla prosentilla vuoteen 2025 mennessä. Ydinvoiman osuus taas hieman nousee.

Ydinvoimasta jatketaankin sitten kolmen seuraavan esityksen voimin. Professori Ojakankaan toisen esitelmän voi tiivistää sen viimeiseen kalvoon, jossa sanotaan: "Vain ydinvoima voi tyydyttää ihmiskunnan pitkän aikavälin energiantarpeen ja säilyttää ympäristön." Sali puhkeaa aplodeihin. "Maankamaran energiavarat" -seminaarin todellinen teema alkaa vähitellen selvitä myös minulle. Professori Ojakangas on luonut uransa uraanin parissa, kuten monista hänen näyttämistään kuvista käy ilmi.

Kun uraanin hinta nousee, sitä voidaan louhia pienemmän pitoisuuden lähteistä, kuten ilmeisesti Suomesta. Cogeman Tim Glitzelin kalvot pursuavat viittauksia kestävään kehitykseen ja sosiaaliseen vastuuseen. Kun Teollisuuden Voiman vanhempi asiantuntija Martti Kätkä vielä vakuuttaa ydinvoiman olevan päästötöntä, voi öljyn loppumiseen suhtautua suorastaan positiivisesti. Saastuttava tuontiöljy voidaan korvata puhtaalla kotimaisella ydinvoimalla. Ai eikö? Kenties analogia valaiden, raakaöljyn ja ydinvoiman välillä ei heti avaudu kaikille, mutta halvan öljyn aika on ohi.

Janne Helin toimii tutkijana MTT:llä ja on ympäristötaloustieteen jatko- opiskelija Helsingin yliopistolla