Meidän piti tehdä lehti ympäristöongelmista — mutta toisin kävi. Tulikin juttuja ihmisistä vailla asuinpaikkaa, mainoksista riisutusta kaupungista ja tietokoneista. Pääsimme lukemaan lihapullista, lentokoneista ja tupakoinnista. Eräs kirjoittaja pohti, ovatko siivet sellainen saavutettu etuus, joka pitäisi säilyttää seuraaville sukupolville. Toinen vaati, että vihreän idealismin sijaan meidän tulisi puhua työstä ja tuotannosta. Kolmas halusi laittaa kestävän kehityksen käsitteen jäähylle ja tilalle yksinkertaisesti kohtuullista elämäntapaa.

Pääkirjoitusta laatiessamme oli todettava, ettei meillä ole yhtään juttua "ympäristöstä". Ei ole ympäristöä, josta voisimme puhua kokonaisuutena ja kerralla. Ympäristö on ihan kaikkialla ja kaikki: se rönsyää eri kysymyksiksi ympärillemme.

Niin sanotut ympäristöongelmat tarkoittavat usein sitä, että joku tai jokin jossain kärsii. Kun kärsijä kertoo tilanteestaan, ei hän puhu mistään abstraktista ympäristöongelmasta. Hän taistelee arkisia asioita, kuten veden puutetta, sairauksia tai pelkoa vastaan. Orangit, jääkarhut ja liito- oravat eivät edes kerro ongelmistaan. Niiden viimeiset edustajat kuolevat hiljaisuudessa, ellemme me puhu niiden puolesta.

Lähdetään tästä: ympäristö on meidän olemassaolomme aineellinen perusta. Silti liian usein sanotaan, että ympäristöstä voidaan huolehtia vasta, kun talous on ensin saatu kuntoon. Kuulemma kyse on luksuksesta, josta vain eliitin huolettomilla kersoilla on varaa huolestua. Kuitenkin alkuperäiskansoilla on yleensä ollut varaa elää sopusoinnussa ympäristönsä kanssa. Miksei meillä ole?

Voisiko ongelma olla seuraava? Ympäristöongelmien ratkaisussa on liian pitkään painotettu henkilökohtaista herätystä ja tietoisuutta. Emme me ratkaise haasteita tekemällä ympäristöliikkeestä lahkoa, johon kaikkien pitää liittyä. Ei jääkarhuja ja ympäristöpakolaisia pelasteta tekemällä ympäristöongelmista henkilökohtaisen elämän valintoja.

Yhteiskunta on niin monimutkainen, että maitopurkkia ostaessaan ei luonnostaan huomaa, miten se vaikuttaa entiseen uimarantaan tai ilmastoon. Vaikutukset tulee tehdä näkyviksi lainsäädännössä ja tuotteiden hinnoissa. Ympäristövastuullinen elämä saa olla helppoa. Itse asiassa sen pitäisi olla helpompaa kuin saastuttamisen, pilaamisen ja vastuuttomuuden.

Ympäristösankarien kiiltokuvat joutavat mennä. Niiden sijaan kannattaa ponnistella vähän sen eteen, että saisimme helpotusta — niin ympäristön tilaan kuin ympäristönsuojelun arkeenkin.